EU- vaalit käytiin, ja 7.6.2009 saimme tuloksen vaaleista, joissa me demarit emme olleet (onneksi) ainoita häviäjiä.
Pettymys oli ja on tietenkin suuri, siitä ei pääse mihinkään. Turhaa lienee kuitenkin ripotella tuhkaa päälleen. Tänään on uusi päivä ja edessä uudet haasteet, nyt entistäkin suurempina.
Vaalien jälkitunnelmista lukemieni kirjoitusten sisältö ja tunnelma on ollut vaihteleva. Toinen etsii syyllistä kanssaehdokkaista ja vapaaehtoisista tai niiden puutteesta, toinen taas kansalle menneen sanoman laimeudesta ja ponnettomuudesta. Olisi kuitenkin syytä katsoa ensin peiliin kysyä: Mitä minä tein vaalien äänituloksen eteen? Kuinka minä vaikutin omalla persoonallani äänestäjiin?
Jokainen aktiivinen puolueosaston jäsen, vapaaehtoinen vaalityöntekijä, ehdokas, tukiryhmän jäsen tai puolueen työntekijä on parhaansa tehnyt vaalityön osalta - tällä kertaa se ei vain riittänyt. Miksi ei? Siitä saamme varmasti monta erilaista analyysia tulevien päivien aikana.
Itse uskon, että niillä äänestäjillä joita tavoittelimme ovat asiat “liian hyvin” - ei tunneta tarvetta äänestää demareita hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi. On unohdettu se työ jonka demarit ovat 1900-luvulla tehneet tasa-arvoisen koulutuksen, terveydenhoidon ja päivähoidon eteen - ne ovat tänä päivänä annettuja tosiasioita, etuuksia, jotka ovat kaikille itsestään selviä asioita. Työläisten olot teollisuusyhteiskunnan kehittyessä paranivat ansiostamme, ja työntekijän eduksi solmitut sopimukset lyhensivät työpäivän 8 tuntiin, työviikon 5 päivään sekä toivat lomaedut sekä äitiys- ja isyysvapaat.
Me, tämän päivän demarit, olemme suoraan alenevassa polvessa niiden esiäitien ja -isien jälkeläisiä, jotka taistelivat meille oikeuden koulutukseen, terveydenhoitoon, päivähoitoon sekä muihin etuuksiin, joista nyt nautimme. He halusivat, että heidän poikansa ja tyttärensä voivat opiskella ja hankkia itselleen sen sivistyksen, johon heillä itsellään ei ollut mahdollisuutta.
Nyt, kun olemme saavuttaneet tuon kaiken, emme enää näe aina vuosikymmenten taakse, kehityksen voimaan, emmekä edes tähän päivään huomataksemme niitä, jotka nyt tarvitsevat tukeamme ja toimenpiteitä nyky-yhteiskunnan köyhyysloukuista selvitäkseen. Oma napa on usein lähinnä, mikä on myös inhimillistä.
Ne äänestäjät, jotka äänestivät persuja, ovat niitä, joilla asiat eivät ole hyvin, niitä työläisiä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa tai jotka ovat kuulleet persujen kovaan ääneen lausutun kritiikin, ilman varsinaisia toimenpide-ehdotuksia tosin. Itse sain kansalaisilta vaalikentällä kritiikkinä, että olemme ylpistyneet, emmekä näe tavallisen kansalaisen hätää, emmekä ole mukana ruohonjuuritason keskusteluissa.
Globaali näkökanta Suomen tulevaisuuden kehitykseen on monille vielä vieras asia, eikä asioita nähdä aina edes oman kunnan rajaa pidemmälle. Tämän vuoksi olisi hyvä ottaa useammin konkreettisin esimerkein kansalle esille asioita, joiden päätökset eu-parlamentissa vaikuttavat myös meidän jokapäiväiseen elämäämme.
Kritiikissä on aina mahdollisuus - meillä on nyt mahdollisuus. Pitäkäämme tästä mahdollisuudesta kiinni ja käyttäkäämme se rakentavasti, ei repien rivejä auki.
Uusia haasteita on myös tulossa varapuheenjohtajallemme Ville Kopralle, joka ottaa puheenjohtajuuden Haagan työväenyhdistyksessä haltuunsa 10.8.2009 alkaen. Itse muutan jo ihan piakkoin maalle, Röykkään Nurmijärven kuntaan, joten katson etten voi enää toimia puheenjohtajana toisesta kunnasta käsin.
Mutta en minä kauas katoa, näemme varmasti vielä ja odotankin jo kutsua perinteisiin lokakauden avajaisiin uudelta puheenjohtajalta.
Aurinkoista kesää kaikille & suuri kiitos kaikille jäsenille menneistä vuosista
Kati Aaltio
puheenjohtaja