Kunnan tavoitteena asukkaiden hyvinvointi

1. Hyvät palvelut vaikuttavat ihmisten elämään
2. Sosiaali- ja terveyspalvelut laajin palvelukokonaisuus
3. Sosiaalipalvelut
4. Terveyspalvelut
5. Hyvä asua Helsingissä
6. Yksilöllistä ja yhteisöllistä koulutusta
7. Tavoitteena kestävä joukkoliikenne

Kunnan tehtävä on kuntalain mukaan asukkaiden hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen edistäminen sekä kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamisedellytysten vahvistaminen. Väestön hyvinvointi lisää myös kunnan elinvoimaa.

Hyvinvointiin tarvitaan monia asioita: hyvää elinympäristöä, viihtyisää ja kohtuuhintaista asumista, turvallisia lähiyhteisöjä, asukkaiden yhteistä vastuuta yhteisöistään ja ympäristöstään, hyviä koulutus- ja työmahdollisuuksia sekä kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin ratkaisuihin ja toteuttaa tavoitteitaan. Hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaan myös palveluja. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarkoituksena on ylläpitää terveyttä ja toimintakykyä, tuoda arkipäivän elämään sosiaalista turvallisuutta, vähentää sosiaalisia ongelmia ja vahvistaa ihmisten omia selviytymien edellytyksiä. Palvelujen avulla voidaan tukea myös lähiyhteisöjen yhteistä vastuuta.

Kunnallisen demokratian keinoin eli vaaleilla valittujen elinten päätöksin luodaan kunnassa linjaukset ja osoitetaan voimavarat hyvinvoinnin edistämiselle.

Hyvät palvelut vaikuttavat ihmisten elämään

Palvelujen tehtävä on edistää ihmisten hyvinvointia. Niiden tulee myös vahvistaa asukkaiden osallisuutta omaa elämää koskeviin ratkaisuihin ja yhteiskunnan toimintoihin. Palvelujen parantaminen ei ole vain järjestelmien ja talouden kehittämistä, vaan ihmisten elämää parantavien vaikutusten vahvistamista. Tämä vaatii palvelujen vaikutusten seurantaa ja arviointia. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaupungin suurin palvelukokonaisuus. Ne vaikuttavat kaikkien kuntalaisten elämään ja pärjäämiseen. Sen vuoksi niiden hyvinvointia lisäävien vaikutusten tunteminen on tärkeä koko kaupungin elinvoiman ja kehittymisen kannalta.

Sosiaali- ja terveyspalvelut laajin palvelukokonaisuus

Sosiaali- ja terveyspalvelut muodostavat yhdessä henkilöstömäärältään ja kustannuksiltaan laajimman kunnallisen palvelukokonaisuuden. Helsingissä sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelee yhteensä noin 20 000 ammattilaista. Sekä sosiaalitoimen että terveystoimen vuotuiset kustannukset ovat liki miljardi euroa eli yhteensä ne käyttävät hyvinvoinnin vahvistamisen miltei kaksi miljardia euroa vuodessa eli noin 60 prosenttia kaupungin budjetista. Asukkaiden hyvinvointiin tarvitaan myös muiden kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen panosta. Esimerkiksi nuorisotyö, liikunta, kulttuuri ovat tärkeä osa hyvinvointia, samoin kuin valtion työllistävät toimet tai vapaaehtoisten järjestöjen monet auttamismuodot. Palvelukenttä on niin monimuotoinen ja monimutkainen, että asukkaiden on vaikea tietää ja hakea omaan tilanteeseen tarpeellisia palveluja.

Sosiaali- ja terveyspalveluilla on kummallakin omat asiantuntemusalueensa, mutta entistä enemmän hyvinvointityössä tarvitaan myös sosiaalisten ja terveydellisten tekijöiden yhteen nivomista. Ikäihmisten palvelussa, mielenterveystyössä, päihdeongelmissa, kuntoutuksessa ja vammaispalveluissa olennaista on se, että eri sektoreiden antamasta tuesta muodostuu asiakkaalle ehyt kokonaisuus ja sujuva palveluprosessi.

Sosiaalipalvelut

Sosiaalitoimi vastaa Helsingissä sosiaalipalvelujen järjestämisestä. Eri ikäkausina ihmisten elämässä painottuvat erilaiset kysymykset, palvelutarpeet ja omat voimavarat ovat erilaiset. Sosiaalipalvelut onkin organisoitu ihmisen elämänkaaren mukaisesti. Noin 4/5 toiminnasta sosiaalivirasto toteuttaa kunnallisina palveluina ja noin 1/5:n se ostaa muilta palvelujen tuottajilta: järjestöiltä ja yrityksiltä. Sosiaaliviraston palveluksessa on noin 11 500 työntekijää, mikä tekee siitä henkilöstöltään suurimman kaupungin palveluorganisaation.

Sosiaalipalveluissa työskennellään pelkistäen kahdenlaisten elämäntilanteen kanssa. Yhtäällä sosiaalipalveluin vastataan tavalliseen elämänkulkuun liittyviin tarpeisiin, kuten lasten päivähoidon ja varhaiskasvatuksen tarpeisiin sekä elämänkaaren toisessa päässä ikääntymisen mukanaan tuomiin tuen tarpeisiin. Toisaalla sosiaalipalvelut kohdistuvat monenkirjaviin sosiaalisiin ongelmiin, elämäntilanteiden vaikeuksiin ja sosiaaliseen avuttomuuteen, jolloin ammattilaisten ja asiakkaiden yhteisin voimin ja tarvittaessa läheisten tuella rakennetaan myönteistä muutosta ihmisten elämään ja pärjäämiseen.

Lasten päivähoito ja vanhuspalvelut eli kokonaisiin ikäryhmiin kohdistuvat yleiset sosiaalipalvelut muodostavat yhdessä noin puolet sosiaalitoimen tehtävistä ja kustannuksista. Lasten päivähoito ja siihen liittyen varhaiskasvatus on laajin kunnallinen sosiaalipalvelu. Helsingin päivähoidon palveluksessa on yli 5500 työntekijää ja sen kustannukset ovat noin 27 prosenttia sosiaaliviraston noin yhden miljardin euron budjetista. Päivähoidon kattavuus on Helsingissä kohtuullisen hyvä, mutta väestön liikkumisesta johtuen päivähoitopaikat eivät aina ole niillä alueilla, joissa tarve on suurin. Päivähoidon resursseissa on tarpeen ottaa huomioon myös monet etniset ryhmät, jotka tuovat omat erityiset piirteet helsinkiläiseen päivähoitoon. Lasten hyvän kasvun ja kehityksen turvaamisen kannalta päivähoidon yhteistyö paitsi vanhempien myös lastenneuvoloiden, koulun sekä lastensuojelun kanssa on olennaista.

Toiseksi suurin palvelukokonaisuus on vanhusten palvelu, josta kotihoito toteutuu terveysvirastossa ja muu osuus – palvelukeskukset, omaishoidon tuki, palveluasuminen ja vanhainkodit – sosiaaliviraston toimin. Vanhuspalvelujen kustannukset ovat liki 1 /5 sosiaaliviraston budjetista. Sosiaaliviraston vanhuspalveluissa työskentelee yli 1800 ihmistä ja terveysviraston kotihoidossa noin 1 000 ihmistä. Keskeisin ongelma Helsingissä on vanhusten asuminen pitkäaikaissairaaloissa, mikä on myös kustannuksiltaan kallis toimintamalli. Voimavaroja on siirrettävä tuntuvasti pitkäaikaisesta sairaalahoidosta kuntouttavaan toimintaan, kotona asumisen tukemiseen ja palveluasumiseen. Sosiaali- ja terveystoimen kitkaton yhteistyö turvallisen ja inhimillisen palveluketjun toteuttamisessa ja voimavarojen suuntaamisessa on keskeinen edellytys hyvälle vanhuspalvelulle.

Suurille kaupungeille tyypilliseen tapaan myös sosiaalisia ongelmia on Helsingissä muuta maata enemmän. Lastensuojelua tarvitsevien lasten ja perheiden määrä on Helsingissä ollut viime vuosina jatkuvasti kasvussa. Lastensuojelu ja muut perheiden palvelut ovat Helsingissä kolmanneksi suurin tehtäväalue niin henkilöstön kuin kustannustenkin suhteen – noin 15 prosenttia sekä henkilöstöstä että kustannuksista. Kasvava lastensuojelun tarve osoittaa, että Helsingissä on runsaasti lapsia, joiden hyvän kasvun ja kehityksen turvaamiseksi tarvitaan intensiivistä ammatillista ja muuta tukea. Riittävän varhainen vaikeuksien tunnistaminen ja osaava auttaminen esimerkiksi perhe- ja sosiaalityön keinoin luovat pohjaa koko myöhemmälle elämälle. Lastensuojelun laiminlyönti on sekä inhimillistä että taloudellista hyvinvointia vaurioittavaa ja eettisesti kestämätöntä.

Usein ajatellaan, että sosiaalitoimi on vain päihdeongelmien ja toimeentulovaikeuksien hoitamista varten. Vaikka toimeentulotuen saajat ovat määrällisesti suurin asiakasryhmä – noin 34 500 kotitaloutta, joista noin 3/4 yksinäisten ihmisten ”perheitä” - ovat toimeentulotuen kustannukset vain noin 12,6 prosenttia Helsingin sosiaalimenoista. Päihdepalvelujen osuus kustannuksista on vain noin 3 prosenttia kokonaisuudesta, mutta päihdeongelmien vaikutukset näkyvät myös lastensuojelussa, asunnottomuudessa ja toimeentulotuessa. Asunnottomuuden vähentämiseen on olemassa koko pääkaupunkiseutua koskeva ja valtion tukema suunnitelma. Vammaisuuden haittoihin kohdistuvat palvelut pyrkivät turvaamaan vammaisille ihmisille mahdollisimman normaalin elämän rajoituksista huolimatta. Niihin sisältyy sekä kuljetuspalveluja, palveluasumista, asunnon muutostöitä, henkilökohtaisen avustajan panosta ja teknisiä apuvälineitä. Kustannuksiltaan vammaispalvelut ovat hieman yli 11 prosenttia sosiaalibudjetista. Palveluohjauksen tarve vammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä on suuri, koska mahdollisimman esteetön elämä ja toiminta edellyttävät monien sektoreiden palveluja ja niiden yhteensovittamista. Sosiaaliviraston toimin edistetään myös pitkäaikaisesti työttömien tai vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistymistä.

Maahanmuuttajat ovat kasvava palvelujen tarvitsijaryhmä sekä lasten päivähoidossa, että sosiaalipalveluissa laajemminkin. Kotouttamisen ja työllistymisen onnistuminen on olennainen edellytys sille, että maahanmuuttajat voivat antaa oman panoksensa helsinkiläiseen elämän ja hyvinvoinnin edistämiseen. Maahanmuuttajia tarvitaan myös kaupungin työntekijöinä, jotta palvelut kykenevät vastaamaan monikulttuurisuuden tuomiin haasteisiin.

Terveyspalvelut

Terveyspalvelujen keskeinen tehtävä on ylläpitää väestön terveyttä ja toimintakykyä sekä parantaa sairauksia. Nämä tavoitteet toteutuvat terveyttä edistävän toiminnan, ehkäisevän työn ja terveyspalvelujen keinoin. Terveys ei synny vain terveyskeskuksen toimenpitein. Kaupungin kaikkien toimialojen tulee omassa toiminnassaan ottaa huomioon toiminnan terveysvaikutukset ja luoda edellytyksiä terveydelle ja toimintakyvylle.

Helsingin keskeinen terveysongelma liittyy väestön terveyden ja sairastavuuden epätasaiseen jakautumiseen sekä sosiaaliluokkien että kaupungin eri alueiden välillä. Korkea-asteen koulutuksen saaneiden ja perusasteen koulutuksen saaneiden ero odotettavissa eliniässä on miehillä 7,8 vuotta ja naisilla 4,2 vuotta. Alueellisesti tarkastellen eteläisen Helsingin asukkaiden odotettavissa oleva elinikä on viisi vuotta korkeampi kuin keski-iältään matalimman alueen eli keskisen alueen väestön elinikä. Alueelliset erot selittyvät eroilla itsemurha-, tapaturma- ja sepelvaltimotautikuolleisuudessa sekä väkivallan ja alkoholin aiheuttamassa kuolleisuudessa. Terveyserot edellyttävät, että eri alueiden terveyspalvelut resursoidaan terveydeltään heikoimpia alueita tukeviksi.

Helsinkiläiseen terveyspalvelujen kokonaisuuteen sisältyvät terveysasemien perusterveydenhuollon palvelut, kotisairaanhoidon ja kotipalvelun muodostama kotihoito, hammashuolto, akuuttisairaalan ja pitkäaikaissairaalan palvelut sekä psykiatrian palvelut. Erikoissairaanhoidon Helsinki osaa suurelta osin HUS:lta. Terveydenhuollon vuosikustannukset ovat yhteensä liki 960 miljoonaa euroa, josta terveyskeskuksen osuus on vajaa 550 miljoonaa euroa ja HUS.n osuus on noin 410 miljoonaa euroa. Helsinki uudistaa parhaillaan terveyspalvelujärjestelmäänsä kokoamalla toimintaa suuremmiksi yksiköiksi, jolloin niissä voidaan antaa monipuolisempia palveluja ja turvata henkilöstön saatavuus. Tämä vähentää terveysasemien määrää, mutta samalla antaa mahdollisuuden palvelujen monipuolistamiseen. Tällä hetkellä joidenkin terveysasemien toimintaa vaikeuttavat henkilöstön saanti-, etenkin sijaisuusongelmat, mistä seuraa pitkiä jonotusaikoja ja potilassuhteiden katkeilua.

Helsingin terveydenhuollon kehittämistarpeet kohdistuvat terveysasemien vahvistamiseen, terveyttä edistävän ja ehkäisevän työn painottamiseen, kotihoidon lisäämiseen, psykiatrisen avohuollon monipuolistamiseen. Vanhusten asuminen pitkäaikaissairaaloissa on tarpeen lopettaa ja siirtää asumistehtävä sekä ikäihmisten kuntoutus muun muassa sosiaalitoimen monipuolisten vanhustenkeskusten ja hyvinvointikeskusten tehtäviksi.

Hyvä asua Helsingissä

Helsingissä pitää olla niin lapsiperheiden, pieni- ja keskituloisten kuin ikäihmistenkin mahdollista asua tulevaisuudessa. Asumiskustannusten jatkuva kohoaminen ajaa lapsiperheet kauas työpaikoista ja yksityisauton käyttäjiksi. Pienituloisilla ei ole enää mahdollista asua Helsingissä. Lisäksi kalliit asumiskustannukset pakottavat ihmiset ahtaaseen asumiseen. Tämä kierre ei voi jatkuva. Elinvoimainen kaupunki tarvitsee kaikenlaisia ihmisiä asukkaikseen.

Kaupungin ja valtion maa- ja asuntopolitiikan on tuettava kohtuuhintaisten kotien syntymistä. Vuokra-asumisesta on tehtävä todellinen vaihtoehto. Tiivis rakentaminen voi olla laadukasta, kun suunnittelun laitetaan riittävästi panoksia. Kerrostaloasumista on jatkossakin kehitettä monimuotoisemmaksi.

Etelä-Haagan on tulossa uudisrakentamista lähivuosina. Suunnittelussa on jatkossakin varmistettava asukkaiden äänen kuuluminen. Alueen rakentaminen on tapahduttava ympäröivän rakennuskannan ehdoilla niin, että puistomaisen kaupunginosan luonne säilyy.

Yksilöllistä ja yhteisöllistä koulutusta

Tavoitteenamme on aidosti yhteisöllinen koulu, jossa on tilaa erilaisille yksilöille. Tällaisissa kouluissa oppiminen ja koulutus nähdään kokonaisuutena, joka koostuu toisiaan tukevista osista: siirtyminen koulusta toiseen ja kouluasteelta toiselle on helppoa eivätkä hallinnolliset rajat estä ihmisen yksilöllistä kehitystä. Oppiminen ei lopu koskaan.

Ihanteellinen koulu on toimiva, turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö: alueensa yhteisöllinen keskus, jolla on kiinteä yhteys asukkaisiin. Koulurakennusten on oltava kunnoltaan hyviä sekä riittävän tilavia. Koulujen tulee sijaita mahdollisimman lähellä oppilaita, etteivät koulumatkat muodostu liian pitkiksi. Koulujen tulee olla riittävän suuria tarjotakseen kaikille koululaisille tasa-arvoiset ja monipuoliset opiskelu- ja harrastusmahdollisuudet sekä riittävän pieniä muodostaakseen turvallisen kouluyhteisön.

Jokaiselle peruskoulunsa päättävälle on taattava opiskelupaikka. Koulutuksen on oltava niin joustavaa, että se antaa edellytykset toimia tulevaisuuden työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Joustavuus vaatii opinto-ohjaukseen sekä koulujen väliseen yhteistyöhön panostamista. Tiukka jako yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ei enää vastaa yhteiskunnan vaatimuksia: yhteistyötä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten välillä on tiivistettävä ja opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia lisättävä.

Koulut eivät ole itseään vaan oppilaitaan varten. Koulutuksesta säästäminen tulee kalliiksi. On ensisijaisen tärkeää, että kouluille annetaan mahdollisuus ottaa huomioon oppilaiden yksilölliset tarpeet. Ryhmäkokojen on pienennettävä, erityisopetusta lisättävä ja oppilashuoltoon panostettava. Lapset ja nuoret on nähtävä kokonaisvaltaisina yksilöinä, joiden kaikkiin tarpeisiin koulut ei voi yksin vastata, vaan se tarvitsee tukea vanhemmilta, sosiaali- ja terveyshuollosta sekä nuorisotoimesta.

Tavoitteena kestävä joukkoliikenne

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja toisaalta polttoaineiden hintojen kallistuminen edellyttävät pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen kehittämistä entistäkin kattavammaksi ja toimivammaksi kokonaisuudeksi. Tavoitteen on oltava, että mahdollisimman monet voivat siirtyä yksityisauton käytöstä joukkoliikenteen asiakkaiksi.

Joukkoliikenteen toimivuus edellyttää paitsi kilpailukykyisiä lippujen hintoja, myös ja ennen kaikkea kattavaa linjastoa, tiheitä vuorovälejä ja sujuvuutta. Haagan demarit kannattavat joukkoliikenteen sujuvoittamista liikennevaloetuuksia ja joukkoliikennekaistoja lisäämällä. Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyyteen ja tehokkuuteen tulee kiinnittää huomiota lisäämällä raideliikenteen roolia. Tämä edellyttää Helsingin metron laajennusten ohella raitiotieverkoston laajentamista ja ns. Raide-Jokerin rakentamista.

Bussiliikenteessä tärkeänä kehitystavoitteena on nähtävä aikataulujen rationalisointi. Säännöllisiin viiden, kymmenen tai viidentoista minuutin vuoroväleihin siirtyminen esimerkiksi seitsemän tai yhdeksän minuutin vuoroväleistä helpottaa aikataulujen muistettavuutta ja siten parantaa linjojen käytettävyyttä.

Pääkaupunkiseudulle ei tule rakentaa yksityisautoilun varaan rakentuvaa yhdyskuntarakennetta. Uusia asuinalueita kaavoitettaessa onkin lähtökohdaksi otettava, että kattavat joukkoliikenneyhteydet rakennetaan alueelle alusta alkaen, kuten esimerkiksi Pikku-Huopalahdessa onnistuneesti tapahtui vuonna 1991. Joukkoliikenteen varaan rakentuva yhdyskuntarakenne tekee asuinympäristöstä myös jalankulkijan ja pyöräilijän kannalta toimivamman kuin hajanainen, autoilun ja kauppakeskuksin perustuva asuinympäristö.